Ihanaa, kun on lämmin kesä ollut vaikka onhan tähän väliin mahtunut myös kurjia ja sateisia päiviä.

Olemme juuri palanneet Norjan matkaltamme se meni hyvin ja pojat viihtyivät matkalla oikein mainiosti. Voisin vähän kertoo ajelustamme. Lähdimme Silja Euroopalla Turusta kohti Tukholmaa illalla, olimme varanneet perhehytin, joka sopi meille oikein hyvin. Auto oli autokannella oli ihnhottavaa peruutella sitä kannella isojen autojen välissä onneksi mieheni on hyvä kuski. Emme viitsineet tilata illaksi seisovaa pöytää ei pojat jaksaisi enää siihen aikaan laivalla syödä joten jäin niiden kanssa hyttiin, kun meiheni haki syötävää laivaan kahviosta meille. Söimme ja aloimme itsekin nukkumaan huomenna seuraisi varsinainen ensimmäinen matkapäivä.

Saavuttuamme satamaan ajoimme auton ulos laivasta ja suuntasimme kahvilaan syömään aamiaista ennenkun aloittaisimme ensimmäisen pitemmän ajomatkan, eihän meillä olisi mitään sen kummempaa kiirettä, kunhan olisimme 2 vk:n päästä takaisin Tukholmassa ja menossa laivalla Turun satamaan. Lapsien kanssa matka pitää suunnitella huolella ja lyhyin välimatkoin. Tukholman ulkopuolelle päästyämme pidimme ensimmäisen jaloittelun eräässä ostoskeskuksessa siellä nautimme jaloittelusta ja kauppojen katselusta. Lyhyen pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa ja huomasimme kyltin tienvarrella jossa mainostettiin hotellia jossa tarjotaan monipuolinen ja maittava lounas, eikun sinne syömään. Ajattelimme, että pojat saisivat syödäkseen maukkaita ruotsalaisia  ja vielä mitä. Hotellissa oli lounaaksi kaksi todella surkeaa ruokalajia toinen oli suikalelihaa joka ei sentään ollut kuivaa, muttei kuitenkaan mitään loistavaa sitä söi perheen miehet. Itse kalan syöjänä otin kalaa, kun siinä mainitiin sen olevan äyriäisillä täytetyksi kalaleikkeeksi lue kuiva keitetty sei kökkö ilman kastiketta, miten ruokailijoita voidaan pettää tällä lailla ja lapsetkin joutuivat maksamaan täyden hinnan ruokailusta eli 85 kr per naama.

Sieltä selvittyämme päätimme, että emme tullessa poikkeaisi samassa ruokapaikassa vaikka Osloon vievä tie siittä vierestä meneekin tämä hotelli sijaitsi Karlstadissa.

Lapset nukahtivat heti kun jatkomme matkaamme ja minä jatkoin siittä ajamista kohti Norjan rajaa, ensin oli kuitenkin löydettävä bensis, ettemme joutuisi tienvarressa odottamaan auttajia. Bensis löytyi vähänmatkan päästä ja vielä töykeällä ruotsalaisella palvelulla kadutti, kun jouduimme tankkaamaan siinä, mutta muuten emme olisi pystyneet paljoakaan matkaamme jatkamaan. Ja tälläiset eivät ole outoja matkoilla niissähän sattuu ja tapahtuu aina. Onneksi ilma oli aurinkoinen, mutta ei liian kuuman kun jouduimme kuitenkin itse ajamaan. Autossamme on kyllä hyvä ilmastointi.

Illan suussa sitten poikkesimme ostoskeskukseen Ruotsin ja Norjan rajalle söimme siinä todella hyvän ja maittavan aterian, pojat saivat loistavat lihapullat ja puoleen hintaan mieheni sai unelmoimasnsa pihvin ja minä maukkaan katkaravuilla täytetyn kalaleikkeen todella hyvä ruoka. Palvelu oli myös ensiluokkaista ja nopeaa.

Illalla myöhään saavuimme Lillehammeriin ja kumma kyllä saimme hyvästä hotellista huoneen vaikka matkailijoita olikin paljon. Se oli vanha hotelli jossa oli paljon taidetta seinillä. Siellä oli kuulemma majoitettu vieraita jo yli sadanvuoden ajan ja taulut oli tullut taiteilijoilta, joilla ei ollut siihen aikaan varaan maksaa huoneitaan. Kävimme nukkummaan onnellisina, mutta väsyneinä aamulla olisi aikaa tutustua vaikka kuinka Lillehammeriin. Mainion aamiaisen jälkeen pyysimme hotellista kartan ja kyselimme missä kannattaisi lasten kanssa käydä meidät neuvottiin jonkin matkaa kaupunkin ulkopuolelle sijaitsevaan pikku Lillehammeriin siellä meillä menikin suurin osa ajasta lasten kanssa pyöriessä ja syödessä. Ihemeteltävää riitti niin pienille kuten meillekin ei enää niin pienille lapsille. Illalla palasimme väsyneinä takaisin samaan hotelliin.

Illallisella oli alkuruuaksi maukas lohileipä pojat söivät lohet päältä ja me aikuiset hotkaistiin koko läipä nälkäämme ei olisi kannattanut sillä hyvää oli vielä tulossa. Itse kammoan kamalia kuivia liharuokia enkä syö niitä sanoin miehelleni, että poikien takia maistan porsaanlihaa, mutta sinä saat sitten loput lautasellesi. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan tarjoilija pyysi itse meitä tekemään annokset itse ja kaduin, kun otin vain siivun sitä porsaanlihaa oli niin mehukasta ja hyvää en kehdannut mieheni usutuksesta huolimatta hakea itselleni lisää. Sitten saimme jälkiruuaksi omenatortut pojat olivat jo täydessä unessa siihen mennessä joten nautimme ne mieheni kanssa kahvin mieheni konjakin ja minä liiköörin kanssa. Huoneessa pistimme pojat nukkuun ja nukahdimme itsekin.

Aamiaisen jälkeen lähdimme ajaan kohti Geirangeria ja sieltä varaamaamme mökkiä kohden. Pojat kiljuivat riemusta kun mieheni ajoi todella kamalan jyrkkää peikonpolkua ylös ja katselivat rotkoon. Itse istuin kauhusta jäykkänä pelkääjän paikalla ja olin kauhusta jäykkänä kun turistibussi tuli vastaan, että mahtuisimmeko meneen vierestä. Pojista tämä oli jopa hauskempaa huvi kuin pikkulillehammerin puisto. En suostu enää menemään omalla autolla peikonpolkua ylös ehkä sitten kun pojat on isompia niin turistibussin kyydissä. No kunnialla ylöspäästyämme nautimme myöhäisen lounaan siellä huipulla. Autolle palattuamme sieltä lähtöä tehdessämme kuulimme lampaiden kellojen kalkatusta ja bää huutoja. Pojat tykkäsivät silittää niitä, kun tulivat ihan jalkoihin pyytämään herkkupaloja itsellensä. Hyvät kun eivät tulleet vastaan kun nousimme peikonpolkua ylös autolla, olisivat jääneet tielle ja lampaisiin törmääjälle olisi kovat sakot tiedossa Norjan liikennelain mukaan. sieltä jatkoimme lautalle josta menimme vuonon toiselle puolelle 15 minuutissa. Sieltä jatkoimme ajoamme kohti kotkantietä jota tulisimme laskeutumaan alas Geirangeriin.

Harmikseme oli kova sumu kun ajoimme alas Geirangeria ei näkynyt vain mjuutama metri eteenpäin. Kuulimme myös vuonossa olevien laivojen äänet, mutta mitään einäkynyt. Alas päästyämme kävimme syömässä hotelissa ja jatkoimme matkaa mökille. Mökkiin päästyämme majoituimme ja katselimme vähän paikkoja ennenkuin olisi taas iltapalan ja nukkumaan menon aika.

Aamulla tekemäni aamiaisen jälkeen meninmme alas Geirangerin kylään ja teimme pienen risteilyn sieltä palattuamme menimme taas syömään samaan hotelliin missä olimme eilen syöneet.. Mökkille palattuamme vaihdoimme vaatteemme ja lähdimme vaeltamaan muutamaksi tunniksi vuoristoon. Palattuamme söimme ja menimme nukkuun seuraavana päivänä olisi taas uusi retki edessä.

Saavuimme melkumyöhään hotellillemme Osloon ja emme ehtineet muuta ku laittaan pojat nukkuun nukahdimme myös itse.

Seuraavana päivänä ruokailumme jälkeen oli kaunista ja lämmintä joten päätimme mennä risteilylle Oslonvuonoon. Sen jälkeen kävimme syömässä tavaratalossa ja palasimme hotellille nukuttamaan pojat. Illalla ajoimme Vikelandin patsaspuistoa katselemaan ja sen jälkeen söimme illallista.

Ruotsiin palattuamme kävimme Tukholmassa Kålmorenissa ja Turkuun palasimme Galaxilla. Turusta jatkoimme matkaa kotiin.