Oikeastaan tämän hetken olotilaa voisi kuvailla sanalla turta, ihan mitätahansa tänään sattuukin en varmaan reagoi mitenkään asiaan. Kyllä tossa aamulla lyhyen lenkin tehdessäni itketti taas niinkuin joka aamu tällä viikolla, eikä ollut yhtään iloisempi olo aamullakaan herättyäni. Joka aamu tuntuu samanlaiselta, lapset klo 8.00 ylös ja aamiaiselle. Sitten ollaan ulkona tai käydään kaupassa. Klo 11 lounas, viimeistään klo 12 lapset nukkuun jos suostuvat. Olen huomannut, että tällä viikolla ollaan tapeltu päikkäreiden kanssa huomaavat olotilani, niin helppo laittaa hanttii sama se en jaksa tapella. Klo 14 välipala senjälkeen ulos lasten kanssa, kello 15 jälkeen palaamme sisälle ja alan laittaan päivällistä, joka on valmis viimeistään klo 17 jota ennemmin mieheni on tullut töistä kotio. Lapset leikkivät isänsä kanssa siivoan tai surffailen eri kanavien välillä, kun en jaksa lukea tai tehdä käsitöitä. Klo 19.30 iltapala, iltatoimiet, lapset nukkuun ja sitten itse sänkyyn ja olen täysin unessa.

En ole paljoa tällä viikolla viettänyt mieheni kanssa laatuaikaa ei jaksa jutella, eikä miehenikään ole pakottanut huomaa väsymykseni. Enkä ymmärrä sitä minkä takia joka yö alkaa vetään suonta jaloistani, podenko jotain puutostautia josta tämä väsymykseni johtuu. Kävin parikuukautta sitten lääkärissä, multa otettiin veriarvot silloin ja kaikki oli loistokunnossa en jaksa uskoa, että elimistössäni tapahtuisi valtava romahdus 2 kuukauden kuluttua. Niinkuin olen aikaisemminkin todennut syön terveellisesti ja käyn päivittäin lenkillä, olen tehnyt näin koko elämni ajan ja kokenut sen itselleni hyväksi en pystyisi millään luopumaan tavoistani.