Taas on maanantai aamu. Kohta lapset heräävät ja on puuron laitot ja muut aamu askareet edessä.

Viikonloppu oli ja meni nopeasti kuten aina. Tuntuu, että silloin ei ehdi tehdä mitään ainakaan hyödyllistä. Kävimme kuitenkin lasten isomummua tervehtimässä pitkäastä aikaa, kun ei olla pariin viikkoon siellä ehdittykään käydä. Tuntuu, että sen jutut pyörii samoissa asioissa aina, mutta kun ihminen ei suostu enää mihinkään lähteen kotoaan. Ei keitä edes kahvia kun sinne  menee kuunteleen hänen puheitaan, jos haluaa keittää kahvin se tarvii tehdä aivan itse. Sitten se ajaa pois jo vähän ajanpäästä, kun haluaa nukkumaan, masentuu siinä itsekin kun siellä käy. No kyllähän sen ymmärtää, kun lapset riehuu niin kyllähän sitä vanhaihminen väsyy.

Kävimme herkuttelemassa pizzalla lasten kanssa se on heille kohokohta aina isomummulla käynnin jälkeen. Sen jälkeen ajeltiin kotio ja lapset nukkuivat tyytyväisenä autossa.

Kotiin tultaessa istutin persilian-, basilikan- ja ruohosipulin siemeniä ikkunalaudalle katsotaan tuleeko mitään. Samalla kun odotamme, joko tomaatit ja kurkut alkavat pikkuhiljaa myös nousemaan, eihän niitä taimia voi vielä kasvihuoneeseen viedä, mutta kuitenkin. Odotan innolla kun saan ruveta taas omaa satoa kasvattamaan. Pitää hankkia myös paprikan-, chilipaprikan-, sipulin- ja valkosipulintaimia. Olisi jo kesä sitä odottaa kuin kuuta nousevaa.

Lasten herättyä kävimme lenkillä kuuntelemassa lintujen laulua ja haistelemassa kevään ensi tuoksuja. Huomasimme myös puron nousseen tielle ja siinä oli sorsapariskunta uiskentelemassa. Olivat hauskan paikan löytäneet itsellensä.

Sunnuntaina kävimme minun vanhemmilla ensi viikonloppuna ovatkin vuorossa mieheni vanhemmat.