Voi, kun kotona olisi myös hiljaista voi sitä itkua ja hammastenkiristystä. Yksi raivoaa, kun ei pysty juokseen pihalla vaan pitää maata kun haluaisi osallistua leikkeihin, mutta ei pysty. Toinen haluaisi päästä järveen uimaan, mutta ei tajua, että vesi on vielä jäistä. Argh kysyttiin hermoja koko viikonloppuna. Omakin terveys on vaakalaudalla meinasin pyörtyä kun kävimme lauantaina lasten isoamummua katsomassa kun se pyysi. Yhtäkkiä siellä ollessamme nousi tuskahiki päälle ja muutuin aivan harmaaksi kasvoiltani oli pakko lähteä ulos siittä paikasta, onneksi olo helpotti sitten ulkona en tiedä mikä tuli aivan yhtäkkiä.

Onneksi kuitenkin saimme siivottua kasvihuoneen ja innolla odotan, kun pääsen oikein maahankin istuttamaan taimia. Kävimme multasormessa katselemassa paikkoja, mutta mitään muuta kuin orvokkeja ei vielä lähtenyt mukaamme. Ei lasten kanssa pysty miettimään istutuksia ainaskaan silloin kun ne on väsyneitä.

En vieläkään päässyt sinne kangaskauppaan no jos nyt tällä viikolla kuiteskin jaksais illalla lähteä, kun mies tulee töistä kotio. Vaikka tarvii kyllä siivota ja alkaa leipomaan ja suunnittella pääsiäisaterioita, kun meille tulee vieraita pääsiöisenä.

Viikonloppuna sain luettua Nora Robertsin Puhelintyttö murhat loppuun. Kirja oli kirjotettu tuttuun Robertsin tyyliä vauhtia riitti koko kirjan ajan vaikka murhaaja selvisi jo aika alkuvaiheissa niinkuin aina, mutta mielenkiinto ei kuitenkaan lopahda vaan nautiskelee aivan loppuun saakka. Alotin lukeen Torey Haydenin Häkkipoikaa.